Miten valitset kehen luotat ja kehen päinvastoin.
Luottamus - epäluottamus -teemaa.
Miten voi luottaa johonkin? Miksi joku on luotettava, toinen ei?
Miten sinä itse valitset sen, johon luotat? Jos petyt, miksi valitsit epäluotettavan?
Mitä tulee mieleesi kokemuksistasi?
Mitenkä ihmisestä tulee luotettava tai ei?
Mitkä tekijät vaikuttavat siihen?
*Meemit - eli perheen taustakulttuuri - rehellisyyskulttuuri - valehtelukulttuuri. Heimokulttuuri?
*Arvoevoluutiovaihe - ylemmillä asteilla luotettavampi? Alemmilla jengikulttuuri - niuhotus?
Jos arvona on ahneus, itsekkyys, vallanhimo ei voi olla kovin luotettava. Huijaus on silloin hyväksyttävää.
Jos arvona on ihminen, tunteet, vaihtoehtojen etsintä, tulos yhteisölle, ympäristö, luonto nousee luotettavuusaste.
*Maslowin tarvehierarkian alemmilla asteilla luotettavuus on heikompi. Jos kyse on hengissäpysymisestä ei eettisiä arvoja ole.
*Persoonallisuushäiriöt altistavat epäluotettavuuselle. Narsistinen persoonallisuushäiriö lähtee aina itskkäistä tavoitteista ja vallanhimosta. Tällöin epäluotettavuus on hänelle sallittu normi.
*Kun kohtaat tai vaikka lapsuudessa kohtasit ihmisen voit joko luottaa tai sitten et. Luottamus menetetään vain kerran.
Oletko oppinut näkemään vastapuolen luotettavuusasteen?
Voit päätellä hänen arvomaailmaansa vaatetuksesta, käyttäytymisestä ja vaikka autosta. Tai voit kysyä häneltä mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä? - 10 asiaa! Niistä näkee hänen arvoevoluutioasteensa.
Narsistista persoonallisuushäiriötä et ehkä heti eroita. Siksi ole kärsivällinen ja seuraa häntä rauhallisesti tekemättä hätiköityjä päätöksiä. Hänen elämänhistoriansa saatta paljastaa häiriön. Hän on yliystävällinen, lipeväkin saadakseen ihailua.
Perheen taustakulttuurin vaikutuksen voi arvioida kuuntelemalla perheen historiaa. Tapahtumien syitä ja seurauksia.
Kerro kokemuksiasi.
Ilkka Härkönen
sunnuntai 8. elokuuta 2010
lauantai 31. heinäkuuta 2010
MITEN TAVOITAT SYVIMMÄN OLEMUKSESI?
Miten tavoitat syvimmän olemuksesi arjessa?
Pikaohje.
Kun pidät (hyvin pientä) omaa lastasi sylissäsi ja tunnet tunteen häntä kohtaan ja samalla hänen ja sinun välinen raja häviää confluenssissa hiljentyessäsi, olet tuota mystistä selkeää tunnetta, jota ei pidä nimetä. Silloin olet olemassa syvintä olemustasi. Saman voit kokea myös parisi kanssa.
Ilkka Härkönen
Pikaohje.
Kun pidät (hyvin pientä) omaa lastasi sylissäsi ja tunnet tunteen häntä kohtaan ja samalla hänen ja sinun välinen raja häviää confluenssissa hiljentyessäsi, olet tuota mystistä selkeää tunnetta, jota ei pidä nimetä. Silloin olet olemassa syvintä olemustasi. Saman voit kokea myös parisi kanssa.
Ilkka Härkönen
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
MITEN OLET TEKEMÄTTÄ YHTÄÄN MITÄÄN
Miten voit olla tekemättä yhtään mitään kokematta syyllisyyttä?
Tavallisesti on aina ja koko ajan jotain kesken. Pitää valmistautua johonkin. Pitäisi tehdä keskeneräisiä asioita, jotka kuviona ja rasittavat mieltä koko ajan.
Kun meditoit ja hiljennyt, on se suorittamista
Kun menet nukkumaan, tarkistat montako tuntia ehdit nukkua, se on suorittamista.
Luet sanomalehteä, sinulla on määrätty aika tehdä sitä, se on suorittamista.
Aamuisin teet rutiinit tietyssä ajassa, se on suorittamista.
Kaikkeen toimintaan sinulla on varattuna tietty tarkka aika, se on suorittamista.
Yksi asia kerrallaan on kuviona, muu taustana
Kun teet jotain, on se kuviona ja kaikki muu on taustaa.
Kun olet saanut sen valmiiksi, kuvio sulkeutuu ja seuraava asia nousee kuvioksi.
Kuviossa on neljä vaihetta: 1. Kuvion herääminen (nälkä) 2. Aggressio kuvion toteuttamiseksi (hae ja tee ruokaa). 3. Varsinainen toiminta (syö). 4. Loppuvaihe (jälkiruoka). Seuraavaan kuvioon siirtyminen.
Näin koko elämä on kuviosta toiseen siirtymistä.
Miten olet hiljaa olematta missään kuviossa suorittamassa. Olet ikäänkuin koko ajan jälkiruokavaiheessa menemättä seuraavaan kuvioon.
Kun rentoudut meditoiden tai äänitteellä, on se aluksi kuviona. Taistelupakoreaktio vähitellen laskee. Parasympaattinen hermosto saa vallan. Verenpaine laskee, kolesteroli laskee, pulssi laskee, lämpö leviää, rentoutuminen leviää. Makaat hiljaa ilman kuviota.
Ihme on tapahtunut.
Harjoittelet tätä 2-3 kertaa päivässä ja elimistösi oppii pois taistelupakoreaktiosta. Elät luonnonmukaisemmin, kuin eläimet.
Uskallat laiskotella ilman syyllisyyttä.
Ilkka Härkönen
Tavallisesti on aina ja koko ajan jotain kesken. Pitää valmistautua johonkin. Pitäisi tehdä keskeneräisiä asioita, jotka kuviona ja rasittavat mieltä koko ajan.
Kun meditoit ja hiljennyt, on se suorittamista
Kun menet nukkumaan, tarkistat montako tuntia ehdit nukkua, se on suorittamista.
Luet sanomalehteä, sinulla on määrätty aika tehdä sitä, se on suorittamista.
Aamuisin teet rutiinit tietyssä ajassa, se on suorittamista.
Kaikkeen toimintaan sinulla on varattuna tietty tarkka aika, se on suorittamista.
Yksi asia kerrallaan on kuviona, muu taustana
Kun teet jotain, on se kuviona ja kaikki muu on taustaa.
Kun olet saanut sen valmiiksi, kuvio sulkeutuu ja seuraava asia nousee kuvioksi.
Kuviossa on neljä vaihetta: 1. Kuvion herääminen (nälkä) 2. Aggressio kuvion toteuttamiseksi (hae ja tee ruokaa). 3. Varsinainen toiminta (syö). 4. Loppuvaihe (jälkiruoka). Seuraavaan kuvioon siirtyminen.
Näin koko elämä on kuviosta toiseen siirtymistä.
Miten olet hiljaa olematta missään kuviossa suorittamassa. Olet ikäänkuin koko ajan jälkiruokavaiheessa menemättä seuraavaan kuvioon.
Kun rentoudut meditoiden tai äänitteellä, on se aluksi kuviona. Taistelupakoreaktio vähitellen laskee. Parasympaattinen hermosto saa vallan. Verenpaine laskee, kolesteroli laskee, pulssi laskee, lämpö leviää, rentoutuminen leviää. Makaat hiljaa ilman kuviota.
Ihme on tapahtunut.
Harjoittelet tätä 2-3 kertaa päivässä ja elimistösi oppii pois taistelupakoreaktiosta. Elät luonnonmukaisemmin, kuin eläimet.
Uskallat laiskotella ilman syyllisyyttä.
Ilkka Härkönen
lauantai 24. heinäkuuta 2010
MITEN MUUTTAA IHMISIÄ?
Miten kääntää ihmisten ajatusmaailmaa?
Kehruu-Jennyä vastustettiin. G.Galilei tuomittiin.
Kaikkea vastustetaan koska katse on menneisyyteen ja tulevaisuuteen mennään takapuoli edellä eikä puonsilmällä näe tulevaisuutta. Luullaan, että menneisyyden pysähtyneisyys tuo turvallisuuden. Tulevaisuus muuttaa kuitenkin kaiken. Jos olet valmis muuttumaan tulevaisuuden mukana, olet turvassa.
Ihme, ettei maapallo ole enää litteä. Kolumbuskin löysi Uuden mantereen äitinsä varoituksista huolimatta.
Miten saadaan ihminen kääntymään ympäri suuntaamaan katseensa tulevaisuuteen
ja pyllistämään menneisyydelle?
Gravesin arvoevoluutiossa 6 ensimmäistä ovat pysyvyyttä. Vaiheesta toiseen siirrytään luonnollisest tai kriisin opettamana. Toinen eli heimo-vaihe jää usein pysyväksi ja kehitystä ei tapahdu.
Rambo-vaihe (3.) nuoruuden huumana on myöhemmin naureskelun kohteena. Jotkut ajaa Harikkaa vanhanakin.
Byrokratiavaiheeseen (4.) osa jää pysyvästi. Heille ei voi mitään,
toivottomia.
Pehmo-vaiheeseen (6.) päässeet ovat hylänneet juppi-vaiheen (5.) ahneuden ja vallanhimonsa. He ovat mukavia ihmisihmisiä. Mutta leimaavaa on tehottomuus, draivin puute. Eläkkeellä he vain löhöilevät.
Miten saada heidät siirtymään vaihtoehtojen etsijöiksi (7.), tuloksen tekijöiksi, maailmaa parantajiksi, draivia uhkuviksi toimijoiksi. Ryhdy itse tietoisesti vaihtoehtojen etsijäksi. Mallioppiminen lienee ainoita mahdollisuuksia. Kaikki maailman ihmiset ovat
kuuden kättelyn päässä toisistaan.
Siksi toimi: Puhu, puhu, puhu, puhu,,,Kukaan ei muutoin tiedä mitä teet. Hoida terveyttäsi ja puhu siitä. Vältä myrkkyjä ja alkoholia. Viini ei ole antioksidantti. Puhu Urheile ja liiku. Siitä saat energiaa ja puhu. Harrasta kulttuuria. Aivosi tarvitsaee sitä ja puhu. Liiku luonnossa, aivosi tarvitsee sitä ja puhu siitä Innostu joka päivä aktiivisesti jostain ja puhu.
Mieti päivän vitsi tai ilon aihe ja puhu. Tee tulevaisuuden suunnitelma ja puhu. Toteuta se ja tee vaihtoehtoinen suunnitelma ja puhu.
Kehruu-Jennyä vastustettiin. G.Galilei tuomittiin.
Kaikkea vastustetaan koska katse on menneisyyteen ja tulevaisuuteen mennään takapuoli edellä eikä puonsilmällä näe tulevaisuutta. Luullaan, että menneisyyden pysähtyneisyys tuo turvallisuuden. Tulevaisuus muuttaa kuitenkin kaiken. Jos olet valmis muuttumaan tulevaisuuden mukana, olet turvassa.
Ihme, ettei maapallo ole enää litteä. Kolumbuskin löysi Uuden mantereen äitinsä varoituksista huolimatta.
Miten saadaan ihminen kääntymään ympäri suuntaamaan katseensa tulevaisuuteen
ja pyllistämään menneisyydelle?
Gravesin arvoevoluutiossa 6 ensimmäistä ovat pysyvyyttä. Vaiheesta toiseen siirrytään luonnollisest tai kriisin opettamana. Toinen eli heimo-vaihe jää usein pysyväksi ja kehitystä ei tapahdu.
Rambo-vaihe (3.) nuoruuden huumana on myöhemmin naureskelun kohteena. Jotkut ajaa Harikkaa vanhanakin.
Byrokratiavaiheeseen (4.) osa jää pysyvästi. Heille ei voi mitään,
toivottomia.
Pehmo-vaiheeseen (6.) päässeet ovat hylänneet juppi-vaiheen (5.) ahneuden ja vallanhimonsa. He ovat mukavia ihmisihmisiä. Mutta leimaavaa on tehottomuus, draivin puute. Eläkkeellä he vain löhöilevät.
Miten saada heidät siirtymään vaihtoehtojen etsijöiksi (7.), tuloksen tekijöiksi, maailmaa parantajiksi, draivia uhkuviksi toimijoiksi. Ryhdy itse tietoisesti vaihtoehtojen etsijäksi. Mallioppiminen lienee ainoita mahdollisuuksia. Kaikki maailman ihmiset ovat
kuuden kättelyn päässä toisistaan.
Siksi toimi: Puhu, puhu, puhu, puhu,,,Kukaan ei muutoin tiedä mitä teet. Hoida terveyttäsi ja puhu siitä. Vältä myrkkyjä ja alkoholia. Viini ei ole antioksidantti. Puhu Urheile ja liiku. Siitä saat energiaa ja puhu. Harrasta kulttuuria. Aivosi tarvitsaee sitä ja puhu. Liiku luonnossa, aivosi tarvitsee sitä ja puhu siitä Innostu joka päivä aktiivisesti jostain ja puhu.
Mieti päivän vitsi tai ilon aihe ja puhu. Tee tulevaisuuden suunnitelma ja puhu. Toteuta se ja tee vaihtoehtoinen suunnitelma ja puhu.
perjantai 16. heinäkuuta 2010
TASAPAINO HAASTEENA: KÄRSIMYS JA MAAILMAN MUUTTAMINEN
Ilkka Härkönen kyselee: Miten muutat maailmaa niin, ettet joudu itse kärsimään?
Kari Pääskynen ihmettelee sitä, millaisiin kärsimyksiin ollaan valmiita. Karkea kysymys kuuluu: minkä hinnan olet valmis maksamaan siitä, että haluat muuttaa maailmaa?
Ilkka Härkönen & Kari Pääskynen
"Joka puolella näet vääryyttä, väärikäytöksiä, moraalittomuutta, epäoikeudenmukaisuutta, oikeusmurhia, välinpitämättömyyttä, mielettömyyttä, lahjontaa, tuhoamista, lyhytnäköisyyttä, itsekkyyttä, rikollisuutta. Jos puutut saat syytteet, potkut, uhkauksia, joudut kärsimään.
Jos et puutu, syytät itseäsi ja joudut kärsimään.
Mitkä ovat keinot:
1. Teet asian julkiseksi, ollen itse piilossa. Kulman takaa nimimerkillä.
2. Kirjoitat tai kirjoitutat aiheesta romaanin
3. Teet valituksen oikeusasiamiehelle, EU-tuomioistuimeen.
4. Levität tietoa tutuillesi. Kaikki ovat kuuden kättelyn päässä toisistaan ja tieto leviää.
5. ?
Ne, jotka ovat tehneet väärin tulevat alitajuisesti syyttämään itseään ja siten toimimaan, että joutuvat karman lain mukaan vääryytensä seuraukset katkerasti kärsimään."
Kari Pääskynen ihmettelee sitä, millaisiin kärsimyksiin ollaan valmiita. Karkea kysymys kuuluu: minkä hinnan olet valmis maksamaan siitä, että haluat muuttaa maailmaa?
"Luulen, että tasapainoa kärsimyksen ja maailman muuttamisen välillä voidaan pohtia laskelmoiden seuraavaan tapaan: Jos saavutettava hyöty, merkitys, vaikutus on selvästi kustannuksia (kärsimyksen määrää, rahallisia ja ajallisia jne uhrauksia) suurempi ja jos riskit epäonnistua ovat hallittavissa, houkutus muuttaa maailmaa kasvaa. Laskelman kriittinen kohta on kysymys siitä, miten itse kukin noteeraa hyödyt, merkitykset ja vaikutukset. Yhdelle lyhyen aikavälin hyöty on tärkeämpi kuin pitkän aikavälin vaikutus, toista innoittaa vahva tunnetason merkitys. Esimerkkinä olkoon yritys saada Karjala takaisin. Väittelyä hankkeen fiksuudesta tai viisaudesta käydään vielä joitakin vuosia, sitten ohentuvat sukupolvet, joille Karjalan tunnetason merkitys on suuri.
Ajattelen yhteiskuntaa eliittiteorian näkökulmasta: pieni poliittinen, taloudellinen ja hallinnollinen eliitti tekee ne muutokset, joihin suuri enemmistö sitoutetaan, altistetaan tai alistetaan. Suurta enemmistöä voidaan hyvin perustein kutsua kansalaisyhteiskunnaksi, kun mietitään kärsimyksen ja maailman muuttamisen tasapainoa: kansalaiset, juuri he ovat ihmisiä, joita olojen muuttaminen paremmiksi kiinnostaa ja huoli toisista ja yhteisöstä innoittaa. Asetutaan eliitin rooliin. Millainen on se "kansa", tarkemmin kansalaisyhteiskunta, joka eliitille kelpaa? Vaihtoehtoja on:
A. kansalaiset takertuvat hetken iloihin, leipä ja sirkushuvit ovat lähimpänä; poliitikot kiinnostavat henkilöinä, jotka kohoavat sankaruuteen, vaipuvat alas, toilailevat ja herättävät lööppejä; talous on vaikutuspiirin ulkopuolella, sillä kaikki on kiinni "markkinataloudesta", "hallinto" on jotakin ihmisille vastenmielistä ja käsittämätöntä asioiden junailua
B. kansalaiset luottavat siihen, että heidän ideansa otetaan huomioon ja ne vaikuttavat erilaisilla osallistumisen areenoilla, valveutunut, huolta huomisesta kantava kansalainen kohtaa vastuullisesti toiset ihmiset
C. ei ole olemassa mitään yhtenäistä kansalaisyhteiskuntaa; itse kukin haalii itselleen sen mitä voi, raivaa oman paikkansa vaikka toisten kustannuksella; kyky pärjätä kilpailuyhteiskunnassa on ns. parempiosaisten ihanne; ne, joilla menee heikommin, saavat hyvinvointiyhteiskunnalta murusia lähinnä siksi, että antaisi huonon kuvan maasta, jos huonosaattoiset hylättäisiin kokonaan.
Päädyn siihen, että tasapaino kärsimyksen ja maailman muuttamisen suhteen on riippuvainen kansalaisyhteiskunnan luonteesta ja tavasta, jolla valtaeliitti koettaa kansalaisyhteiskuntaan vaikuttaa.
Kuulen taustalta jonkun esittävän vastaväitteen: 'kyllähän kansalaiset vaaleissa ratkaisevat, millaista yhteiskunnallista ajattelua ja kansalaisyhteiskuntaa edistetään. Ei siinä joku hämärä eliitti määrää!'
Väitteen esittäjä uskoo, että edustuksellinen vaikuttaminen tuottaisi kansalaisten haluamia valtaeliittejä. Tulkinta ei kestä. Valtaeliitti sallii suopeasti vaalit, sillä se tietää ettei yhteiskunnallisia rakenteita luoda valtuustoissa eikä eduskunnassa.
Alistunko siihen, etten kansalaisena ainakaan yksin mitään voi, vaan kaikki riippuu valtaeliitin ajattelusta ja linjauksista?
En, sillä eliittiteorian heikkous on ilmeinen: ei ole olemassa mitään yksiselitteistä, homogeenista valtaeliittiä vaan on voimakenttä, jolla liikkuu useita vahvoja toimijoita omine intresseineen.
Kärsimys ja maailman muuttaminen asettuvat siihen kuvaan, jossa mietin osallistumistani voimakenttään. Verkostoissa ratkeaa, riittääkö linkkiytymiseni toisiin solmuihin, kelpaanko osapuoleksi toisten mielestä ja osaanko vakuuttaa toiset käsitysteni pätevyydestä.
Oletko valmis kärsimään siitä, että omien ajatustesi ja tavoitteittesi lisäksi myös toisilla on omia käsityksiään ja intressejään ja että joudumme hakemaan ratkaisua voimakentässä ja että altistumme jatkuvasti hedelmättömiin kompromisseihin kun emme jaksa odottaa luovia, kolmannen tason ja tien ratkaisuja?"
Ilkka Härkönen & Kari Pääskynen
keskiviikko 14. heinäkuuta 2010
TASAPAINO HAASTEENA: MITEN HALLITA YLPEYDEN JA NÖYRYYDEN SUHDE?
Miten yhdistät ylpeyden ja nöyryyden onnistuneeseen suoritukseen?
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä."
Tony kertoi urheilua seuratessaan todenneensa tuon.
Urheilussa se menee aina noin. Se tekee sen myös kiinnostavaksi.
Miten psyykata urheilija tekemään maksimaalisen suorituksensa siten, että hän on varma tekemisestään, mutta ei ylpeä kyvyistään.
Onnistuneen suorituksen jälkeen ylpeys kaataa seuraavan suorituksen ja nöyryys mahdollistaa sen.
Sama juttu kaikilla, vaikkapa muusikolla. Kaikessa!
Miten huippusuorittaja/ajattelija/tietäjä pitää yllä nöyryyttään alentamatta ja mitätöimättä itseään?
Blogini kommenteissa Kari ja Tuplaskebo sen sanoivat: keskittyminen toimintaan on ratkaisu.
Kun keskittyy täydellisesti ei ole sosiaalista ympäristöä, ei ole vertailua parempiin ja huonompiin. On vain suoritus ja keskittymiskyvyn myötä tulee flow - hurmos mukaan. urheilusuoritukseen. Sen voi opetella ja triggerillä (rituaaleilla) laukaista. Tällöin kaikki muu unhoittuu, on vain suoritus ja kilpailu itsensä kanssa.
Musiikkisuorituksessa on sama juttu. Jos soittokokeessa nuori miettii läpimenoa, onnistumistaan tulee mokia. Jos muusikko keskittyy musiikin synnyttämään tunteeseen ja ajattelee vain nautinnon, tunnereaktion siirtämistä ja ilon tuomista kuulijoille ja pitää yhdentekevänä onnistumistaan tulee suorituksesta täydellinen.
Näyttämöllä pätevät kait samat säännöt.
Konsultin työssä, koulutuksessa, luennoilla hyvä konsultti ja samoin opettaja on flowssa -hurmoksessa, innoissaan esittämästään asiasta ja vie kuulijan samaan innostukseen ja samaan hurmokseen. Tällöin vertaileva nöyristely, alemmuus ja toisaalta ylpeys katoavat. Hyvä opettaja sanoo ettei tiedä jotain asiaa menettämättä itsensä kunnioittamista. Hän tietää, että aina on olemassa parempia ja huonompia - mitä sitten. Hän on hyvä siinä missä on ja joku toinen jossain toisessa asiassa.
Henkisessä ykstoikkoisessa työssä ei flow oikein yksin onnistu. Ryhmässä ja jopa parityössä innostus voi kasvaa flowksi.
Facebookissa tai blogissa on mahdollista että innostus muuttuu jopa flowksi toisen kirjoituksesta innostuessaan. Itse vastatessaan innostuu omista ajatuksistaan unohtaa ympäristön
Mutta ennen innostuksen flown saavuttamista tarvitaan tekninen/älyllinen osaaminen. Tarkoittaa siis harjoittelua, treenaamista, tiedon hankintaa, osaamisen hankintaa.
Miten ylläpidetään innostuksen flowta harjoitteluaikana. Sadat tuhannet ovat jättäneet piano-opiskelun kesken 2-4 vuoden kuluttua. Kuinka paljon on opiskelunsa keskeyttäneitä? Kuinka moni katsoo omaan tulevaisuuteensa ja hakee sieltä opiskeluunsa voiman alalla kuin alalla.
Kun katsotaan sitä miksi jotkut eivät keskeytä opiskeluaan, joka osaamattomalle on tylsää, taustalla on aina innostava, innostunut, flownsa osaava opettaja, joka osaa pitää oppilaansa motivaatiota yllä karikkoisissa paikoissa.
Flown taito siirtyy opiskelupolvelta toiselle kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Vastuu on opettajan opettajan opettajalla.
Ilkka Härkönen
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä."
Tony kertoi urheilua seuratessaan todenneensa tuon.
Urheilussa se menee aina noin. Se tekee sen myös kiinnostavaksi.
Miten psyykata urheilija tekemään maksimaalisen suorituksensa siten, että hän on varma tekemisestään, mutta ei ylpeä kyvyistään.
Onnistuneen suorituksen jälkeen ylpeys kaataa seuraavan suorituksen ja nöyryys mahdollistaa sen.
Sama juttu kaikilla, vaikkapa muusikolla. Kaikessa!
Miten huippusuorittaja/ajattelija/tietäjä pitää yllä nöyryyttään alentamatta ja mitätöimättä itseään?
Blogini kommenteissa Kari ja Tuplaskebo sen sanoivat: keskittyminen toimintaan on ratkaisu.
Kun keskittyy täydellisesti ei ole sosiaalista ympäristöä, ei ole vertailua parempiin ja huonompiin. On vain suoritus ja keskittymiskyvyn myötä tulee flow - hurmos mukaan. urheilusuoritukseen. Sen voi opetella ja triggerillä (rituaaleilla) laukaista. Tällöin kaikki muu unhoittuu, on vain suoritus ja kilpailu itsensä kanssa.
Musiikkisuorituksessa on sama juttu. Jos soittokokeessa nuori miettii läpimenoa, onnistumistaan tulee mokia. Jos muusikko keskittyy musiikin synnyttämään tunteeseen ja ajattelee vain nautinnon, tunnereaktion siirtämistä ja ilon tuomista kuulijoille ja pitää yhdentekevänä onnistumistaan tulee suorituksesta täydellinen.
Näyttämöllä pätevät kait samat säännöt.
Konsultin työssä, koulutuksessa, luennoilla hyvä konsultti ja samoin opettaja on flowssa -hurmoksessa, innoissaan esittämästään asiasta ja vie kuulijan samaan innostukseen ja samaan hurmokseen. Tällöin vertaileva nöyristely, alemmuus ja toisaalta ylpeys katoavat. Hyvä opettaja sanoo ettei tiedä jotain asiaa menettämättä itsensä kunnioittamista. Hän tietää, että aina on olemassa parempia ja huonompia - mitä sitten. Hän on hyvä siinä missä on ja joku toinen jossain toisessa asiassa.
Henkisessä ykstoikkoisessa työssä ei flow oikein yksin onnistu. Ryhmässä ja jopa parityössä innostus voi kasvaa flowksi.
Facebookissa tai blogissa on mahdollista että innostus muuttuu jopa flowksi toisen kirjoituksesta innostuessaan. Itse vastatessaan innostuu omista ajatuksistaan unohtaa ympäristön
Mutta ennen innostuksen flown saavuttamista tarvitaan tekninen/älyllinen osaaminen. Tarkoittaa siis harjoittelua, treenaamista, tiedon hankintaa, osaamisen hankintaa.
Miten ylläpidetään innostuksen flowta harjoitteluaikana. Sadat tuhannet ovat jättäneet piano-opiskelun kesken 2-4 vuoden kuluttua. Kuinka paljon on opiskelunsa keskeyttäneitä? Kuinka moni katsoo omaan tulevaisuuteensa ja hakee sieltä opiskeluunsa voiman alalla kuin alalla.
Kun katsotaan sitä miksi jotkut eivät keskeytä opiskeluaan, joka osaamattomalle on tylsää, taustalla on aina innostava, innostunut, flownsa osaava opettaja, joka osaa pitää oppilaansa motivaatiota yllä karikkoisissa paikoissa.
Flown taito siirtyy opiskelupolvelta toiselle kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Vastuu on opettajan opettajan opettajalla.
Ilkka Härkönen
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
KONSULTAATIOT: MITEN KOHDATA HANKALAT TYYPIT TYÖPAIKALLA? OSA 1.
JOHDON TYÖNOHJAUS ALKAA
Toimin johdon työnohjaajana. Aion kertoa, kuinka käytän valtaa asiakkaan luotsauksessa. Asiakas haluaa tietää, miten kohdata hankala tyyppi työpaikalla. Nimitän asiakasta Villeksi.
Ville kertoo johtamisen haasteistaan: ” Meillä on juuri äskettäin vahvistettu uusi strategia. Se viedään kokonaisvaltaisella otteella kaikkiin yksiköihin ja tiimeihin. Omassa tiimissäni on tarkoitus tehdä omakohtaiset linjaukset siitä, kuinka strategiaa omassa työssä sovelletaan.”
Voisin seuraavaksi odotella kaikessa rauhassa, että Ville aikansa kierreltyään kertoisi, mistä on kysymys.
Odottelun sijasta tokaisen: ”Kuulostaa työläältä. Mikä tässä sitten on ongelma?”
Ville vastaa: ”Ensin ajattelin paria tiimin jäsentä, jotka juuri äsken, työvuoron aikana melkein haistattelivat, kun menin ihan ystävyyttäni kysymään, kuinkas sujuu. Sitten hoksasin, että varmaan muillakin työnjohtoon kuuluvilla on samanlaisia kokemuksia. Voisimmeko sinun luotsauksessasi miettiä asiaa.”
Ville haluaa selvästi viedä pulman yleiselle tasolle. Tiedän kokemuksesta, että silloin kadottaisimme näköpiiristä sekä todellisen ongelman että ratkaisun. Kysyn Villeltä, mitä asiaa hän tarkoittaa. Ville vastaa: ”Hankalia tyyppejä”.
Voisin seuraavaksi luotsata Villeä kertomaan hankalista tyypeistä. En kuitenkaan halua, että Ville jää painiskelemaan Pahojen ja Rumien ongelmien eli syytösten ja epämääräisten yleistysten kanssa vaan lukitsee itselleen ja työnohjausta varten täsmällisen kysymyksen. Vain Hyvät haasteet voidaan ratkaista. Ville muotoilee ongelmansa: ”Miten kohdataan hankala tyyppi työpaikalla?”
Työnohjaaja voi mennä asiakkaan imuun, luottaa asiakkaan uskomuksiin ja empatisoida asiakasta niin, että tämä alkaisi valittavaan sävyyn kuvailla kurjuutta, jonka hankalat tyypit työpaikalla aiheuttavat. Työnohjaaja voisi virheellisen asiakaskeskeisyyden nimissä vahvistaa väitteen, että työpaikalla todellakin on hankalia tyyppejä.
En valitse asiakaskeskeisyyttä vaan dialogisuuden. Dialogi ei tarkoita keskustelua eikä vuoropuhelua vaan vastavuoroista merkitysten jakamista, yhdessä ajattelemista. Toinen osapuoli haastetaan kysymyksillä ja väitteillä. Kun intressierot ja käsitysten erilaisuus tunnistetaan, avautuu uusien oivallusten keksimisen mahdollisuus.
Niinpä teenkin Villelle kysymyksen, joka osoittautuu vaikeaksi!
Mitä sinä sanoisit Villelle seuraavaksi?
… jatkuu osassa 2.
Laaja eArtikkeli kuvaa tässä blogisarjassa kuvattua kokonaisuutta. Artikkeli löytyy osoitteesta http://www.paaskyset.com/2010/LinkedDocuments/2010_hankalat_tyypit.pdf
Kari Pääskynen
torstai 27. toukokuuta 2010
MITEN KÄYTÄN VALTAA
MITEN KÄYTÄN VALTAA ja miten en käytä sitä!
Hippokraten vai Mengelenin vallankäyttöä?
Istumme potilaan kanssa vastaanotolla vastakkain tai pöydän ääressä.
Minulla 50 vuoden kokemus ihmisten käsittelystä. Potilaalla ikänsä verran kokemusta itsestään, oireistaan, ahdistuksestaan, masennuksestaan.
Tilanne ei ole tasa-arvoinen.
Hän on tullut auktoriteetin luokse odottaen helpotusta, ehkä parannustakin.
Minä auktoriteettina voin antaa oikeita tai vääriä suggestioita, jotka potilas ottaa aina todesta. Hänen mielestään minulla on "ikuisen elämän timantti" ja tiedän kaiken ihmisistä ja tämän kädellislajin käyttäytymisestä. Timanttia en vain hänelle anna.
Jännittäen hän kertoo elämästään ja oireistaan avoimesti mitään peittelemättä. Laulun sanoin: "Avaa sydämesi mulle, tahdon pelkkää hyvää sulle, mitään salata et saa." Tämä oli Reima Kampmanin tunnuslaulu.
Huolistaan kertoessaan hän samalla paljastaa statuksensa, vointinsa ja ilminäkyvät oireensa.
Saamastani informaatiosta voin päätellä hänestä jotain. Itse hän kuvittelee, että tiedän hänestä kaiken.
Siihen mennessä olen käyttänyt ihmisuhdetaitojani vallan palveluksessa. Olen saanut hänet avautumaan ja kertomaan asioita, joita hän ei ole kenellekkään kertonut. Tämä on ollut positiivista lääkärin vallan käyttöä.
Sitten kerron hänelle mielen rakenteista, traumojen vaikutuksista, mielen toimintatavoista ymmärrettävällä tavalla. Hän alkaa ymmärtää itseään ja käyttäytymistään. Hänen luottamuksensa kasvaa ja hän on yhä alttiimpi suggestioille ja vallankäytölle.
Annan hänelle erilaisia hoito-ohjeita ja keinoja helpottaa oloaan ja ratkaista keskeneräisiä asioitaan ja traumojaan.
Negatiivisessa vallankäytössä komentaisin elintapojen muutokseen.
Keskustelen hänen kanssaan lääkityksen mahdollisuudesta, hyödyistä ja haitoista. Keskustelussa selviää hänen suhtautumisensa lääkitykseen. Määrään ehkä hänelle lääkityksen tai kokeilemme pehmeämpiä keinoja.
Negatiivisessa vallankäytössä määräisin mitään puhumatta auktoritatiivisesti lääkityksen, josta aiheutuu riippuvuutta tai haittaoireita.
Olen nähnyt 60-luvulla mielisairaalassa vallankäyttöä, insuliinishokkeja, väkisin annettuja sähköshokkeja, tarpeetonta väkivaltaa, psykootisten halveksuntaa ja vielä v.2010 kuullut mitenkä psykoottinen laitettiin eristykseen, jossa joutui ulostamaan paperilautaselle kun ei vessaan päästetty. Toisen kerran keinutuoliin sidottua psykoottista vanhusta kehotettiin ulostamaan vaippoihinsa.
Ongelma syntyy arvoristiriidoista, arvostuksista. Missä loppuu asiakkaan/kohteen ihminen ja alkaa eläin tai esine, jota saa kohdella miten vain. Kyse on joko Hippokrateen tai Mengelenin arvomaailmasta.
Ilkka Härkönen
www.aanitteitaelamaan.fi
Hippokraten vai Mengelenin vallankäyttöä?
Istumme potilaan kanssa vastaanotolla vastakkain tai pöydän ääressä.
Minulla 50 vuoden kokemus ihmisten käsittelystä. Potilaalla ikänsä verran kokemusta itsestään, oireistaan, ahdistuksestaan, masennuksestaan.
Tilanne ei ole tasa-arvoinen.
Hän on tullut auktoriteetin luokse odottaen helpotusta, ehkä parannustakin.
Minä auktoriteettina voin antaa oikeita tai vääriä suggestioita, jotka potilas ottaa aina todesta. Hänen mielestään minulla on "ikuisen elämän timantti" ja tiedän kaiken ihmisistä ja tämän kädellislajin käyttäytymisestä. Timanttia en vain hänelle anna.
Jännittäen hän kertoo elämästään ja oireistaan avoimesti mitään peittelemättä. Laulun sanoin: "Avaa sydämesi mulle, tahdon pelkkää hyvää sulle, mitään salata et saa." Tämä oli Reima Kampmanin tunnuslaulu.
Huolistaan kertoessaan hän samalla paljastaa statuksensa, vointinsa ja ilminäkyvät oireensa.
Saamastani informaatiosta voin päätellä hänestä jotain. Itse hän kuvittelee, että tiedän hänestä kaiken.
Siihen mennessä olen käyttänyt ihmisuhdetaitojani vallan palveluksessa. Olen saanut hänet avautumaan ja kertomaan asioita, joita hän ei ole kenellekkään kertonut. Tämä on ollut positiivista lääkärin vallan käyttöä.
Sitten kerron hänelle mielen rakenteista, traumojen vaikutuksista, mielen toimintatavoista ymmärrettävällä tavalla. Hän alkaa ymmärtää itseään ja käyttäytymistään. Hänen luottamuksensa kasvaa ja hän on yhä alttiimpi suggestioille ja vallankäytölle.
Annan hänelle erilaisia hoito-ohjeita ja keinoja helpottaa oloaan ja ratkaista keskeneräisiä asioitaan ja traumojaan.
Negatiivisessa vallankäytössä komentaisin elintapojen muutokseen.
Keskustelen hänen kanssaan lääkityksen mahdollisuudesta, hyödyistä ja haitoista. Keskustelussa selviää hänen suhtautumisensa lääkitykseen. Määrään ehkä hänelle lääkityksen tai kokeilemme pehmeämpiä keinoja.
Negatiivisessa vallankäytössä määräisin mitään puhumatta auktoritatiivisesti lääkityksen, josta aiheutuu riippuvuutta tai haittaoireita.
Olen nähnyt 60-luvulla mielisairaalassa vallankäyttöä, insuliinishokkeja, väkisin annettuja sähköshokkeja, tarpeetonta väkivaltaa, psykootisten halveksuntaa ja vielä v.2010 kuullut mitenkä psykoottinen laitettiin eristykseen, jossa joutui ulostamaan paperilautaselle kun ei vessaan päästetty. Toisen kerran keinutuoliin sidottua psykoottista vanhusta kehotettiin ulostamaan vaippoihinsa.
Ongelma syntyy arvoristiriidoista, arvostuksista. Missä loppuu asiakkaan/kohteen ihminen ja alkaa eläin tai esine, jota saa kohdella miten vain. Kyse on joko Hippokrateen tai Mengelenin arvomaailmasta.
Ilkka Härkönen
www.aanitteitaelamaan.fi
tiistai 18. toukokuuta 2010
MITEN LISÄTÄÄN TURVALLISUUTTA YHTEISKUNNASSA
MITEN LISÄTÄÄN TURVALLISUUTTA YHTEISKUNNASSA:
Suomessa turvallisuus on tunne, jossa ei ole kuolemanpelkoa.
Turvallisuus kontra turvattomuus/selviämisen pelko/sairaudenpelko/kuolemanpelko.
Pohjoismaissa turvallisuus on pelosta vapaa usein lämpimäksi kuvattu tunnetila.
Keski-Euroopassa turvallisuus on sosiaaliverkoston olemassaolo. Se ei ole tunnetila. Siellä turvattomuus on siis kykenemättömyys päättää itsen ulkopuolisista asioista. Turvallisuus on päivastoin. Byrokratia luo turvattomuutta. Itsenäisyys, itsepäättäminen turvallisuutta. Euroopassa ei vieläkään ole sosiaaliturvatunnusta Saksassa, Hollannissa, Englannissa. natsikokemusten vuoksi eikä sitä koskaan tulekkaan. Meillä se tuli noin vaan poliitikkojen päätöksellä. Saksassa oli aiheesta isot mielenosoitukset 60-luvulla.
Kyläyhteisössä kaikki tunsivat 200-400 ihmistä. Tiesivät keitä olivat. Oli käräjäkivet. Perustivat koulun, kirkon, kalastuskunnan jne. Ihmiset säästivät ja maksoivat verot säästöistään. Päättivät omista asioistaan kunnes byrokratia iski: valtio vei koulun, tuomiokapituli kirkon.
V.1932 tuli ennakkoverolaki ja ihmisten kyky säästää koko vuosi veroja loppui. Valtio, puolue, kauppakekukset, byrokratia vei itsemääräämisen mahdollisuuden ja loput vei EU. Et voi ostaa pikkuvasikan munuaisia tai keuhkoa kissallesi kun EU ei anna. Mistään kaupasta et saa lisäaineetonta suolaa. USA:ssa ilmeisesti itsemääräämismahdollisuudet ovat suuremmat. Pienet yhteisöt saavat päättää asioistaan. EU:n perustuslain jälkeen EU päättää 90% laeista. Ollaanko turvattomia orjia, karjaa? Vai tekevätkö suuret EU:n vaikuttajat viisaampia päätöksiä kuin eduskunta?
Rakennetun ympäristön turvallisuus on riippuvainen rakennusten koosta, suhteista ja muodoista. Arkkitehti Eeku Strahlin mukaan rakennetulla ympäristöllä voidaan herättää aggressioita ja väkivaltaa tai päinvastoin. Ihmisen geneettinen pesänrakennusvietti kaikkialla maailmassa suosii pyöreitä muotoja ja kohtalaista kokoa vrt. Tampereen Rudolf Steiner koulu tai Metso.
Arvoevoluution eri tasoilla turvallisuuden tarve on varmaan erilainen ja sen saanti eri lähteistä.
1. Villi - pikkulapsen turvallisuus vanhempien kosketuksesta, läsnöolosta, lämmöstä, rakkaudesta.
2. Heimoihmisen turvallisuus perheestä, suvusta, lähisukulaisista, suvun päämiehestä. Projektioista, kuvitelmista, uskonnosta, jumalasta, jumalista, paratiisista. Lapsena vanhemmista, näiden läsnäolosta, perheen, suvun, heimon auktoriteetista.
3. Ramboihmisen turvallisuus jengistä, sen pomosta, toisista ramboista, univormusta/lävistykset/tatsut, rambovälineistä/aseet/nyrkkiraudat/ajoneuvot. Toisaalta vanhempien läsnäolosta ja aikaisemmin saadusta rakkaudesta.
4. Niuhon byrokraatin turvallisuus tulee laista ja järjestyksestä, joiden oletetaan säilyvän ja puolustavan niuhoa kaikkea pahaa vastaan. Pysyvyys-harha antaa turvallisuuden - mikään ei pysy-epäjärjestys - entropia lisääntyy. Niuhon turvallisuuden tarve pahimmillaan on orjallista - pakkoneuroottista byrokratiaa.
5. Jupin turvallisuus riippuu ulkoisesti rahasta ja vallasta. Kerran koettu hyvinvointi on kuin sikotauti, sille tulee immuuniksi ja se ei anna samaa tunnetta toista kertaa, sanoi Mika Mannermaa. Siitä seuraa, että rahaa ja valtaa tarvitsee saada yhä enemmän, jotta pääsisi aikaisemmin koettuun tunnetilaan. Kuitenkaan se ei koskaan toistu. Syntyy ahneus ja vallanhimo. Älykkyys ei kykene niitä peittämään, tämä on viime aikoina todistettu.
6. Pehmo-ihmisen turvallisuus tulee läheisten tunteista, rakkausmyötätunnosta, perheen turvallisuudesta, empatiasta. Kommunikointikyky mahdollistaa sen.
7. Vaihtoehtojen etsijän turvallisuus tulee empatiasta, hyvästä itsetunnosta, hyvästä etiikasta, uusien oivallusten tuottamasta ilosta. Luottamuksesta selviämiseen tilanteessa kuin tilanteessa. Positiivisen etiikan tuottamasta ilosta kun tuloksen teko hyödyttää yhteisöä. Yhteisö arvostaa tekijää, jonka arvostuksen molemmat kokevat turvallisuutena.
8. Mielipidejohtajan näyryys sallii turvallisuuden tarpeesta luopumisen.
9. Vastentahtoinen johtaja alkaa luopua kokonaan itsekkyydestä ja omista turvallisuudentarpeistaan yhteisön hyväksi.
10. Parantajajohtaja on valmis luopumaan elämästään ja uhrautumaan yhteisölleen. Valmis kuolemaankin jos se on tarpeen (vrt. Gandhi, Ryti).
Miten voidaan turvallisuutta lisätä? Mihin kysymyksiin on saatu vastaus kun turvallisuus on oleellisesti parantunut? Miten kasvatetaan turvallisuuden kokevia itsenäisiä, selviäviä ihmisiä?
1. Aloitetaan ihmisen hedelmöittymisestä. Jos lapsi on toivottu on hänellä oleellisesti paremmat lähtökohdat. Väkivalloin hedelmöitetyn äiti siirtää ahdistuksensa syntyvään lapseen.
2. Odottavan naisen turvallisuus heijastuu syntyvään lapseen. Ahdistuksen liittyvä aineet menevät suoraan sikiöön. Siksi neuvoloissa on erittäin tärkeätä huomioida ja vaikuttaa kaikin keinoin naisen turvallisuuteen.
Odottava äiti voidaan rentouttaa ja opettaa heille vauvaansa (ei sikiöönsä, eri tunnetila sikiöstä ja vauvasta) samaistuminen. Sen avulla he tutustuvat mielikuvituksensa tasolla tulevaan vauvaansa.
Kun äiti on opetettu samaistumaa vauvaansa tulee tämä synnytyksen päähenkilöksi, mikä helpottaa äidin synnytysvaivoja. Vauva on ikäänkuin tuttu jo syntyessään.
Edelleen samaistumisen kautta vanhemmat osaavat antaa lapselle ja toisilleen maksimaalisen turvallisuuden. Nukuttamalla lasta vanhempien välissä olevalla matalalla patjalla on lapsi samanlaisessa kosketuksessa kuin apinavauva emonsa kanssa. Lapsen perusturvallisuus ja itsetunto kasvavat maksimaaliseksi.
Opettamalla puolisot samaistumaan toisiinsa vältetään riitoja ja väkivaltaa, mikä tuo turvallisuuden koko perheelle.
Tarhassa puututtava kaikkeen kiusaamiseen ja vallankäyttöön välittömästi empatiaa ja samaistumista opettaen. Lapsen tehdessä pahaa hyväksytään hänet ihmisenä ja rakkauden kohteena, mutta tekonsa ei ole hyväksytty ja se hänelle kerrotaan.
Koulussa kasvatus jatkuu tarhan periaatteiden mukaan. Meillä on hyvinkoulutettuja huonosti kasvatettuja ihmisiä (sanoi L. Airisto). Pisa-tutkimus liittyy hyvään koulutukseen.
Kyse onkin siitä onko päässä Pisa kahdella ässällä? Mikä taas liittyy huonoon kasvatukseen.
Empatian ja samaistumisen kasvatus tulee jatkua koko kouluajan ja sen jälkeen äitiys-vanhempainneuvoloissa. Täten saadaan väkivaltaisuutta vähennettyä - ehkä koulusurmatkin.
Tässä hyvinkin idealistinen näkemys turvallisuuskasvatuksesta. Kuitenkin äitiysneuvolan psyykkauäänitteet ovat valmiit heti käytettäväksi pienellä koulutuksella.
Käytännön tasolla minä tekisin näin:
Allaolevaa olen pohtinut 15 vuotta. Silloin tarjosin neljää C-kasettia äitiyspakkaukseen. Väestöliitto ja MLL olivat eri mieltä. Stakeksen pääkätilö oli innostunut. Asia jäi silloin.
Olisiko aika väkivallan lisääntyessä kypsynyt?
Vanhemmuuteen kasvattaminen, havahduttaminen. Tämä on tärkeätä, koska haluamme, että syntyvällä, kasvavalla ja kokevalla lapsella on hyvä ja hyödyllinen elämä.
Odottavan naisen turvallisuus heijastuu syntyvään lapseen.
Ahdistuksen liittyvä aineet menevät suoraan sikiöön. Siksi neuvoloissa on erittäin tärkeätä huomioida ja vaikuttaa kaikin keinoin naisten turvallisuuteen ja ahdistusten lieventämiseen. Edelleen samaistumisen kautta vanhemmat osaavat antaa lapselle ja toisilleen maksimaalisen turvallisuuden. Nukuttamalla lasta vanhempien välissä olevalla matalalla patjalla on lapsi samanlaisessa kosketuksessa kuin apinavauva emonsa kanssa. Lapsen perusturvallisuus ja itsetunto kasvavat maksimaaliseksi. Seuraavat äänitteet ovat jo olemassa: 1. Odottava äiti voidaan rentouttaa ja opettaa heille vauvaansa (ei sikiöönsä, eri tunnetila sikiöstä ja vauvasta) samaistuminen. Sen avulla he tutustuvat mielikuvituksensa tasolla tulevaan vauvaansa. Kun äiti on opetettu samaistumaa vauvaansa tulee tämä synnytyksen päähenkilöksi, mikä helpottaa äidin synnytysvaivoja. Vauva on ikäänkuin tuttu jo syntyessään. 2. Synnytyksen psyykkausäänite, jolla lievennetään kipuja. 3. Samaistuminen vastasyntyneeseen ja vauvan tarpeisiin imettämisen lisäämiseksi tuo lapselle perusturvallis uuden.
4. Opettamalla puolisot samaistumaan toisiinsa vältetään riitoja ja väkivaltaa, mikä tuo turvallisuuden koko perheelle.
Edellytykset:
1. Näiden käyttö neuvoloissa vaatii pienen ryhmäkoulutuksen kätilöille.
2. Jokaiselle perheelle 1 kpl 1 Gb USB-muistitikku/CD:t, jossa äänite sekä wav- että MP3-muodossa. Melkein kaikilla nuorilla on MP3-soitin, johon voivat siirtää äänitteet. Niille, joilla ei ole mahdollisuutta tähän, sosiaalilautakunta voi kustantaa alle 50€ maksavan soittimen. Vaihtoehtona on CD-levy.
Kunnan tietokone-expertti voi auttaa näiden käytössä/tiedoston siirrossa.
3. Neuvoloissa pidetään äitiys/perheryhmiä, joissa vanhemmat opetetaan käyttämään äänitteitä ja painotetaan lapsen turvallisuuden tärkeyttä hänen tulevaisuudelleen. Kaikkihan haluavat omalle lapselleen hyvän tulevaisuuden ja siksi interventioiden ajankohta on optimaalinen.
Pyritään saamaan mukaan nimenomaan ne tulevat vanhemmat, jotka eivät vielä ole havahtuneet vastuulliseen vanhemmuuteen, että lapsen oikeuksien ja tarpeiden ymmärtäminen on
ensisijainen asia.
4. Synnytyksen jälkeen kontakti jatkuu neuvolakäyntien yhteydessä ja mahdollisesti myös ryhmässä 1-2 kertaa. 5. Seuranta/tilastointi muutaman vuoden välein, muutoin ei vaikutuksia voida selvittää.
Hyödyt/kustannukset:
Valtakunnan tasolla v 2007 lastesuojelussa oli noin 60000 alle 20-vuotiasta ja 11000 lasta huostaanotettuna, joiden kulut 5-800 milj € Huostaanotetun lapsen vuorokausihoidon kustannus on noin 150-400€ paikasta riippuen.
Perhekodissa vuorokausikustannus on noin 150-200€. Sairaalassa jopa 400€/vrk. Eli huostaanotetun lapsen kustannus on keskimäärin ehkä noin 50000€/vuosi. Valtakunnan tasolla yhteensä 550 milj.€ ?
Paljonko Pirkkalassa on lastensuojelussa tai huostaanotettuja?
Usein lapsi täytettyään 18 v jatkaa kantaperheensä arvomaailmassa elämistä. Lastensuojelu kasvaa siis exponenttiaalisesti.
Rikollisen vankeinhoito maksaa noin 130-150€/vrk. Asosiaalisen tai antisosiaalisen menetetty työpanos on noi 1,5 milj€/elämä. Heidän käyttämänsä sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut uskomattoman paljon - en kykene arvioimaan. (TAYSin kuvantamiskeskuksen resursseista 60 % menee alkoholin seurauksiin.)
Projektin kulut:
Kätilöiden koulutus ja sen jälkeinen työnohjaus maksaa noin 500-1000€/kerta x 4 = 2000-4000€ ajan käytöstä riippuen.
Äänitteet noin 260 synnytystä x 30€ = 7800€/ikäluokka+alv. Yhteensä noin 10 000-12 000€/ikäluokka + alv. Jos voidaan välttää yhden lapsen huostaanotto tai rikollis-/huumeura on monen ikäluokan kustannukset katettu.
Ilkka Härkönen
www.aanitteitaelamaan.fi
Suomessa turvallisuus on tunne, jossa ei ole kuolemanpelkoa.
Turvallisuus kontra turvattomuus/selviämisen pelko/sairaudenpelko/kuolemanpelko.
Pohjoismaissa turvallisuus on pelosta vapaa usein lämpimäksi kuvattu tunnetila.
Keski-Euroopassa turvallisuus on sosiaaliverkoston olemassaolo. Se ei ole tunnetila. Siellä turvattomuus on siis kykenemättömyys päättää itsen ulkopuolisista asioista. Turvallisuus on päivastoin. Byrokratia luo turvattomuutta. Itsenäisyys, itsepäättäminen turvallisuutta. Euroopassa ei vieläkään ole sosiaaliturvatunnusta Saksassa, Hollannissa, Englannissa. natsikokemusten vuoksi eikä sitä koskaan tulekkaan. Meillä se tuli noin vaan poliitikkojen päätöksellä. Saksassa oli aiheesta isot mielenosoitukset 60-luvulla.
Kyläyhteisössä kaikki tunsivat 200-400 ihmistä. Tiesivät keitä olivat. Oli käräjäkivet. Perustivat koulun, kirkon, kalastuskunnan jne. Ihmiset säästivät ja maksoivat verot säästöistään. Päättivät omista asioistaan kunnes byrokratia iski: valtio vei koulun, tuomiokapituli kirkon.
V.1932 tuli ennakkoverolaki ja ihmisten kyky säästää koko vuosi veroja loppui. Valtio, puolue, kauppakekukset, byrokratia vei itsemääräämisen mahdollisuuden ja loput vei EU. Et voi ostaa pikkuvasikan munuaisia tai keuhkoa kissallesi kun EU ei anna. Mistään kaupasta et saa lisäaineetonta suolaa. USA:ssa ilmeisesti itsemääräämismahdollisuudet ovat suuremmat. Pienet yhteisöt saavat päättää asioistaan. EU:n perustuslain jälkeen EU päättää 90% laeista. Ollaanko turvattomia orjia, karjaa? Vai tekevätkö suuret EU:n vaikuttajat viisaampia päätöksiä kuin eduskunta?
Rakennetun ympäristön turvallisuus on riippuvainen rakennusten koosta, suhteista ja muodoista. Arkkitehti Eeku Strahlin mukaan rakennetulla ympäristöllä voidaan herättää aggressioita ja väkivaltaa tai päinvastoin. Ihmisen geneettinen pesänrakennusvietti kaikkialla maailmassa suosii pyöreitä muotoja ja kohtalaista kokoa vrt. Tampereen Rudolf Steiner koulu tai Metso.
Arvoevoluution eri tasoilla turvallisuuden tarve on varmaan erilainen ja sen saanti eri lähteistä.
1. Villi - pikkulapsen turvallisuus vanhempien kosketuksesta, läsnöolosta, lämmöstä, rakkaudesta.
2. Heimoihmisen turvallisuus perheestä, suvusta, lähisukulaisista, suvun päämiehestä. Projektioista, kuvitelmista, uskonnosta, jumalasta, jumalista, paratiisista. Lapsena vanhemmista, näiden läsnäolosta, perheen, suvun, heimon auktoriteetista.
3. Ramboihmisen turvallisuus jengistä, sen pomosta, toisista ramboista, univormusta/lävistykset/tatsut, rambovälineistä/aseet/nyrkkiraudat/ajoneuvot. Toisaalta vanhempien läsnäolosta ja aikaisemmin saadusta rakkaudesta.
4. Niuhon byrokraatin turvallisuus tulee laista ja järjestyksestä, joiden oletetaan säilyvän ja puolustavan niuhoa kaikkea pahaa vastaan. Pysyvyys-harha antaa turvallisuuden - mikään ei pysy-epäjärjestys - entropia lisääntyy. Niuhon turvallisuuden tarve pahimmillaan on orjallista - pakkoneuroottista byrokratiaa.
5. Jupin turvallisuus riippuu ulkoisesti rahasta ja vallasta. Kerran koettu hyvinvointi on kuin sikotauti, sille tulee immuuniksi ja se ei anna samaa tunnetta toista kertaa, sanoi Mika Mannermaa. Siitä seuraa, että rahaa ja valtaa tarvitsee saada yhä enemmän, jotta pääsisi aikaisemmin koettuun tunnetilaan. Kuitenkaan se ei koskaan toistu. Syntyy ahneus ja vallanhimo. Älykkyys ei kykene niitä peittämään, tämä on viime aikoina todistettu.
6. Pehmo-ihmisen turvallisuus tulee läheisten tunteista, rakkausmyötätunnosta, perheen turvallisuudesta, empatiasta. Kommunikointikyky mahdollistaa sen.
7. Vaihtoehtojen etsijän turvallisuus tulee empatiasta, hyvästä itsetunnosta, hyvästä etiikasta, uusien oivallusten tuottamasta ilosta. Luottamuksesta selviämiseen tilanteessa kuin tilanteessa. Positiivisen etiikan tuottamasta ilosta kun tuloksen teko hyödyttää yhteisöä. Yhteisö arvostaa tekijää, jonka arvostuksen molemmat kokevat turvallisuutena.
8. Mielipidejohtajan näyryys sallii turvallisuuden tarpeesta luopumisen.
9. Vastentahtoinen johtaja alkaa luopua kokonaan itsekkyydestä ja omista turvallisuudentarpeistaan yhteisön hyväksi.
10. Parantajajohtaja on valmis luopumaan elämästään ja uhrautumaan yhteisölleen. Valmis kuolemaankin jos se on tarpeen (vrt. Gandhi, Ryti).
Miten voidaan turvallisuutta lisätä? Mihin kysymyksiin on saatu vastaus kun turvallisuus on oleellisesti parantunut? Miten kasvatetaan turvallisuuden kokevia itsenäisiä, selviäviä ihmisiä?
1. Aloitetaan ihmisen hedelmöittymisestä. Jos lapsi on toivottu on hänellä oleellisesti paremmat lähtökohdat. Väkivalloin hedelmöitetyn äiti siirtää ahdistuksensa syntyvään lapseen.
2. Odottavan naisen turvallisuus heijastuu syntyvään lapseen. Ahdistuksen liittyvä aineet menevät suoraan sikiöön. Siksi neuvoloissa on erittäin tärkeätä huomioida ja vaikuttaa kaikin keinoin naisen turvallisuuteen.
Odottava äiti voidaan rentouttaa ja opettaa heille vauvaansa (ei sikiöönsä, eri tunnetila sikiöstä ja vauvasta) samaistuminen. Sen avulla he tutustuvat mielikuvituksensa tasolla tulevaan vauvaansa.
Kun äiti on opetettu samaistumaa vauvaansa tulee tämä synnytyksen päähenkilöksi, mikä helpottaa äidin synnytysvaivoja. Vauva on ikäänkuin tuttu jo syntyessään.
Edelleen samaistumisen kautta vanhemmat osaavat antaa lapselle ja toisilleen maksimaalisen turvallisuuden. Nukuttamalla lasta vanhempien välissä olevalla matalalla patjalla on lapsi samanlaisessa kosketuksessa kuin apinavauva emonsa kanssa. Lapsen perusturvallisuus ja itsetunto kasvavat maksimaaliseksi.
Opettamalla puolisot samaistumaan toisiinsa vältetään riitoja ja väkivaltaa, mikä tuo turvallisuuden koko perheelle.
Tarhassa puututtava kaikkeen kiusaamiseen ja vallankäyttöön välittömästi empatiaa ja samaistumista opettaen. Lapsen tehdessä pahaa hyväksytään hänet ihmisenä ja rakkauden kohteena, mutta tekonsa ei ole hyväksytty ja se hänelle kerrotaan.
Koulussa kasvatus jatkuu tarhan periaatteiden mukaan. Meillä on hyvinkoulutettuja huonosti kasvatettuja ihmisiä (sanoi L. Airisto). Pisa-tutkimus liittyy hyvään koulutukseen.
Kyse onkin siitä onko päässä Pisa kahdella ässällä? Mikä taas liittyy huonoon kasvatukseen.
Empatian ja samaistumisen kasvatus tulee jatkua koko kouluajan ja sen jälkeen äitiys-vanhempainneuvoloissa. Täten saadaan väkivaltaisuutta vähennettyä - ehkä koulusurmatkin.
Tässä hyvinkin idealistinen näkemys turvallisuuskasvatuksesta. Kuitenkin äitiysneuvolan psyykkauäänitteet ovat valmiit heti käytettäväksi pienellä koulutuksella.
Käytännön tasolla minä tekisin näin:
Allaolevaa olen pohtinut 15 vuotta. Silloin tarjosin neljää C-kasettia äitiyspakkaukseen. Väestöliitto ja MLL olivat eri mieltä. Stakeksen pääkätilö oli innostunut. Asia jäi silloin.
Olisiko aika väkivallan lisääntyessä kypsynyt?
Vanhemmuuteen kasvattaminen, havahduttaminen. Tämä on tärkeätä, koska haluamme, että syntyvällä, kasvavalla ja kokevalla lapsella on hyvä ja hyödyllinen elämä.
Odottavan naisen turvallisuus heijastuu syntyvään lapseen.
Ahdistuksen liittyvä aineet menevät suoraan sikiöön. Siksi neuvoloissa on erittäin tärkeätä huomioida ja vaikuttaa kaikin keinoin naisten turvallisuuteen ja ahdistusten lieventämiseen. Edelleen samaistumisen kautta vanhemmat osaavat antaa lapselle ja toisilleen maksimaalisen turvallisuuden. Nukuttamalla lasta vanhempien välissä olevalla matalalla patjalla on lapsi samanlaisessa kosketuksessa kuin apinavauva emonsa kanssa. Lapsen perusturvallisuus ja itsetunto kasvavat maksimaaliseksi. Seuraavat äänitteet ovat jo olemassa: 1. Odottava äiti voidaan rentouttaa ja opettaa heille vauvaansa (ei sikiöönsä, eri tunnetila sikiöstä ja vauvasta) samaistuminen. Sen avulla he tutustuvat mielikuvituksensa tasolla tulevaan vauvaansa. Kun äiti on opetettu samaistumaa vauvaansa tulee tämä synnytyksen päähenkilöksi, mikä helpottaa äidin synnytysvaivoja. Vauva on ikäänkuin tuttu jo syntyessään. 2. Synnytyksen psyykkausäänite, jolla lievennetään kipuja. 3. Samaistuminen vastasyntyneeseen ja vauvan tarpeisiin imettämisen lisäämiseksi tuo lapselle perusturvallis uuden.
4. Opettamalla puolisot samaistumaan toisiinsa vältetään riitoja ja väkivaltaa, mikä tuo turvallisuuden koko perheelle.
Edellytykset:
1. Näiden käyttö neuvoloissa vaatii pienen ryhmäkoulutuksen kätilöille.
2. Jokaiselle perheelle 1 kpl 1 Gb USB-muistitikku/CD:t, jossa äänite sekä wav- että MP3-muodossa. Melkein kaikilla nuorilla on MP3-soitin, johon voivat siirtää äänitteet. Niille, joilla ei ole mahdollisuutta tähän, sosiaalilautakunta voi kustantaa alle 50€ maksavan soittimen. Vaihtoehtona on CD-levy.
Kunnan tietokone-expertti voi auttaa näiden käytössä/tiedoston siirrossa.
3. Neuvoloissa pidetään äitiys/perheryhmiä, joissa vanhemmat opetetaan käyttämään äänitteitä ja painotetaan lapsen turvallisuuden tärkeyttä hänen tulevaisuudelleen. Kaikkihan haluavat omalle lapselleen hyvän tulevaisuuden ja siksi interventioiden ajankohta on optimaalinen.
Pyritään saamaan mukaan nimenomaan ne tulevat vanhemmat, jotka eivät vielä ole havahtuneet vastuulliseen vanhemmuuteen, että lapsen oikeuksien ja tarpeiden ymmärtäminen on
ensisijainen asia.
4. Synnytyksen jälkeen kontakti jatkuu neuvolakäyntien yhteydessä ja mahdollisesti myös ryhmässä 1-2 kertaa. 5. Seuranta/tilastointi muutaman vuoden välein, muutoin ei vaikutuksia voida selvittää.
Hyödyt/kustannukset:
Valtakunnan tasolla v 2007 lastesuojelussa oli noin 60000 alle 20-vuotiasta ja 11000 lasta huostaanotettuna, joiden kulut 5-800 milj € Huostaanotetun lapsen vuorokausihoidon kustannus on noin 150-400€ paikasta riippuen.
Perhekodissa vuorokausikustannus on noin 150-200€. Sairaalassa jopa 400€/vrk. Eli huostaanotetun lapsen kustannus on keskimäärin ehkä noin 50000€/vuosi. Valtakunnan tasolla yhteensä 550 milj.€ ?
Paljonko Pirkkalassa on lastensuojelussa tai huostaanotettuja?
Usein lapsi täytettyään 18 v jatkaa kantaperheensä arvomaailmassa elämistä. Lastensuojelu kasvaa siis exponenttiaalisesti.
Rikollisen vankeinhoito maksaa noin 130-150€/vrk. Asosiaalisen tai antisosiaalisen menetetty työpanos on noi 1,5 milj€/elämä. Heidän käyttämänsä sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut uskomattoman paljon - en kykene arvioimaan. (TAYSin kuvantamiskeskuksen resursseista 60 % menee alkoholin seurauksiin.)
Projektin kulut:
Kätilöiden koulutus ja sen jälkeinen työnohjaus maksaa noin 500-1000€/kerta x 4 = 2000-4000€ ajan käytöstä riippuen.
Äänitteet noin 260 synnytystä x 30€ = 7800€/ikäluokka+alv. Yhteensä noin 10 000-12 000€/ikäluokka + alv. Jos voidaan välttää yhden lapsen huostaanotto tai rikollis-/huumeura on monen ikäluokan kustannukset katettu.
Ilkka Härkönen
www.aanitteitaelamaan.fi
MITEN KASVATAN LAPSIANI
5, MITEN KASVATAT LAPSIASI
Toivomme luonnollisesti, että lapsistamme tulee onnellisia, itsetuntoisia, yhteiskuntaa hyödyttäviä aikuisia, joiden arvomaailma on sama kuin meidän tai ei ainakaan kovin paljoa poikkea omastamme.
Lapsen kasvattaminen on enemmän kasvun esteiden raivaamista ja traumoilta varjelemista, rajojen asettamista kuin lapsen ohjaamista. Lapsen luovuus kukkii automaattisesti ja lapsi kasvaa fyysisesti ja psyykkisesti riittävällä "ravinnolla" itsestään. Lapsi sisäistää vanhempiensa arvot, asenteet, käyttäytymisen ja roolit automaattisesti ja siinä on vanhempien vastuu tulevaisuudesta. Mallioppiminen, neuvonta
5.1 Varhaislapsuus alkaa jo lapsen sikiöaikana. Emme lainkaan tiedä kuka on se tuntematon ihminen, joka on valinnut meidät vanhemmikseen. Voimme jo odotusaikana huolehtia siitä ettei sikiö joudu stressille alttiiksi.
On pidettävä huoli sikiön myrkyttömästä ympäristöstä. Tiedämme mitä Thalidomidi aiheutti 60-luvun alussa ja tiedämme mitä alkoholi, lääkkeet ja huumeet vaikuttavat sikiöön. Tiedämme, että äidin ahdistukset aiheuttavat välittäjäaineita, jotka siirtyvät istukan läpi ja aiheuttavat sikiössä ahdistusta.
Tiedämme, että rauhalliset tuutulaulut rauhoittavat sikiön ja synnyttyään lapsi rauhoittuu kuullessaan tutun äänen laulavan tuttua laulua.
Tiedämme, että levottomat hevirokkikappaleet tekevät sikiön ja pienen lapsen rauhattomaksi.
Tiedämme, että TV ja tietokonepelit varhaisvaiheessa aiheuttavat levottomuutta ja estävät tunteiden kehittymisen. Tietokoneen virtuaalitodellisuus on vielä kauempana todellisuudesta kuin arkitodellisuus.
Synnyttyään lapsi syö ja nukkuu. Ihminen on ainoa eläin, joka nukuttaa pentuaan eri pesässä, jopa eri huoneessa. Se on ensimmäinen hylkääminen ja antaa pohjan läheisriippuvuudelle. Rhesusapinan pennusta ei tule sosiaalista apinaa, jollei se roiku emossaan kiinni. Indonesiassa orpojen orangutangien hoitolaitoksessa, jokaisella pennulla on henkilökohtainen hoitaja, joka nukkuukin pentu kainalossaan. Lintujenkin tulee jo munavaiheessa kuulla koiraan laulua oppiakseen lajinsa laulun.
Mikään myöhempi hoito tai terapia ei siis korvaa sitä, että pieni lapsi nukkuu vanhempiensa välissä matalalla patjalla tai mieluummin nahat vastakkain äitinsä kanssa. Kaksivuotiaana hän automaattisesti haluaa oman sängyn. Sen jälkeen hän on itsenäinen ja tule vain harvoin vanhempiensa sänkyyn.
5.2 Leikki-ikä
Leikki-ikäinen on arvoevoluution heimovaiheessa. Hän tarvitsee systemaattisen säännöllistä lapsen perinteitä yläpitävää elämää. Hänet on opetettava kehuilla kuin koiranpentu noudattamaan rajoja. Jos rajoja ei tässä vaiheessa aseteta, on niitä lähes mahdoton myöhemminkään asettaa. Jos rajoja ei aseteta on vaarana, että yhteiskunta joutuu asettamaan rajat nuorelle aikuiselle.
N.s. vapaakasvatus pyrkii suoraan Gravesin arvoevoluution kuudenteen vaiheeseen, jossa ihminen, tunteet, keskustelu asetetaan yliarvoiseen asemaan. Kehitysvaiheita ei voida kuitenkaan ohittaa.
Viime aikoina on esille nostettu idea koulun varhentamisesta. Tässäkin on pyrkimyksenä nopeuttaa ja ohittaa luonnollinen kehitys siten, että lapset suoraan kasvatettaisiin Gravesin yrittäjä-juppi-vaiheeseen. Tämäkään ei tietenkään tule onnistumaan.
5.3 Murrosikä - Rambovaihe
Kun ihmisen aivojen etulohko kasvaa syntyy lapselle murrosikä, jolloin kehittyvät tunteet sotkevat lapsen ja perheen elämän. Tämä tieto selittää murrosiän käytöshäiriöitä, muttei se oikeuta niitä. Vanhempien on helpompi ymmärtää ja ohjata käytöshäiriöitä. Jälkikäteinen syyllisyys törttöilyistä ei ole tarpeen.
Murrosiän rambovaiheesta selvitään järkevällä keskustelulla, jos lasta on pidetty ihmisenä ja keskusteltu alusta alkaen.
5.4 Varhaisnuoruus - Niuhovaihe
Seuraavassa vaiheessa syntyy tiukat säännöt ja vaatimukset sääntöjen noudattamisesta orjallisesti. Lapsi onkin kasvanut aikuiseksi ja onkin itse vastuussa niillä eväillä, mitä on saanut, kehittämisestään.
Ilkka Härkönen
www.aanitteitaelamaan.fi
Toivomme luonnollisesti, että lapsistamme tulee onnellisia, itsetuntoisia, yhteiskuntaa hyödyttäviä aikuisia, joiden arvomaailma on sama kuin meidän tai ei ainakaan kovin paljoa poikkea omastamme.
Lapsen kasvattaminen on enemmän kasvun esteiden raivaamista ja traumoilta varjelemista, rajojen asettamista kuin lapsen ohjaamista. Lapsen luovuus kukkii automaattisesti ja lapsi kasvaa fyysisesti ja psyykkisesti riittävällä "ravinnolla" itsestään. Lapsi sisäistää vanhempiensa arvot, asenteet, käyttäytymisen ja roolit automaattisesti ja siinä on vanhempien vastuu tulevaisuudesta. Mallioppiminen, neuvonta
5.1 Varhaislapsuus alkaa jo lapsen sikiöaikana. Emme lainkaan tiedä kuka on se tuntematon ihminen, joka on valinnut meidät vanhemmikseen. Voimme jo odotusaikana huolehtia siitä ettei sikiö joudu stressille alttiiksi.
On pidettävä huoli sikiön myrkyttömästä ympäristöstä. Tiedämme mitä Thalidomidi aiheutti 60-luvun alussa ja tiedämme mitä alkoholi, lääkkeet ja huumeet vaikuttavat sikiöön. Tiedämme, että äidin ahdistukset aiheuttavat välittäjäaineita, jotka siirtyvät istukan läpi ja aiheuttavat sikiössä ahdistusta.
Tiedämme, että rauhalliset tuutulaulut rauhoittavat sikiön ja synnyttyään lapsi rauhoittuu kuullessaan tutun äänen laulavan tuttua laulua.
Tiedämme, että levottomat hevirokkikappaleet tekevät sikiön ja pienen lapsen rauhattomaksi.
Tiedämme, että TV ja tietokonepelit varhaisvaiheessa aiheuttavat levottomuutta ja estävät tunteiden kehittymisen. Tietokoneen virtuaalitodellisuus on vielä kauempana todellisuudesta kuin arkitodellisuus.
Synnyttyään lapsi syö ja nukkuu. Ihminen on ainoa eläin, joka nukuttaa pentuaan eri pesässä, jopa eri huoneessa. Se on ensimmäinen hylkääminen ja antaa pohjan läheisriippuvuudelle. Rhesusapinan pennusta ei tule sosiaalista apinaa, jollei se roiku emossaan kiinni. Indonesiassa orpojen orangutangien hoitolaitoksessa, jokaisella pennulla on henkilökohtainen hoitaja, joka nukkuukin pentu kainalossaan. Lintujenkin tulee jo munavaiheessa kuulla koiraan laulua oppiakseen lajinsa laulun.
Mikään myöhempi hoito tai terapia ei siis korvaa sitä, että pieni lapsi nukkuu vanhempiensa välissä matalalla patjalla tai mieluummin nahat vastakkain äitinsä kanssa. Kaksivuotiaana hän automaattisesti haluaa oman sängyn. Sen jälkeen hän on itsenäinen ja tule vain harvoin vanhempiensa sänkyyn.
5.2 Leikki-ikä
Leikki-ikäinen on arvoevoluution heimovaiheessa. Hän tarvitsee systemaattisen säännöllistä lapsen perinteitä yläpitävää elämää. Hänet on opetettava kehuilla kuin koiranpentu noudattamaan rajoja. Jos rajoja ei tässä vaiheessa aseteta, on niitä lähes mahdoton myöhemminkään asettaa. Jos rajoja ei aseteta on vaarana, että yhteiskunta joutuu asettamaan rajat nuorelle aikuiselle.
N.s. vapaakasvatus pyrkii suoraan Gravesin arvoevoluution kuudenteen vaiheeseen, jossa ihminen, tunteet, keskustelu asetetaan yliarvoiseen asemaan. Kehitysvaiheita ei voida kuitenkaan ohittaa.
Viime aikoina on esille nostettu idea koulun varhentamisesta. Tässäkin on pyrkimyksenä nopeuttaa ja ohittaa luonnollinen kehitys siten, että lapset suoraan kasvatettaisiin Gravesin yrittäjä-juppi-vaiheeseen. Tämäkään ei tietenkään tule onnistumaan.
5.3 Murrosikä - Rambovaihe
Kun ihmisen aivojen etulohko kasvaa syntyy lapselle murrosikä, jolloin kehittyvät tunteet sotkevat lapsen ja perheen elämän. Tämä tieto selittää murrosiän käytöshäiriöitä, muttei se oikeuta niitä. Vanhempien on helpompi ymmärtää ja ohjata käytöshäiriöitä. Jälkikäteinen syyllisyys törttöilyistä ei ole tarpeen.
Murrosiän rambovaiheesta selvitään järkevällä keskustelulla, jos lasta on pidetty ihmisenä ja keskusteltu alusta alkaen.
5.4 Varhaisnuoruus - Niuhovaihe
Seuraavassa vaiheessa syntyy tiukat säännöt ja vaatimukset sääntöjen noudattamisesta orjallisesti. Lapsi onkin kasvanut aikuiseksi ja onkin itse vastuussa niillä eväillä, mitä on saanut, kehittämisestään.
Ilkka Härkönen
www.aanitteitaelamaan.fi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
