MITEN KASVATAN LAPSIANI

5, MITEN KASVATAT LAPSIASI
Toivomme luonnollisesti, että lapsistamme tulee onnellisia, itsetuntoisia, yhteiskuntaa hyödyttäviä aikuisia, joiden arvomaailma on sama kuin meidän tai ei ainakaan kovin paljoa poikkea omastamme.
Lapsen kasvattaminen on enemmän kasvun esteiden raivaamista ja traumoilta varjelemista, rajojen asettamista kuin lapsen ohjaamista. Lapsen luovuus kukkii automaattisesti ja lapsi kasvaa fyysisesti ja psyykkisesti riittävällä "ravinnolla" itsestään. Lapsi sisäistää vanhempiensa arvot, asenteet, käyttäytymisen ja roolit automaattisesti ja siinä on vanhempien vastuu tulevaisuudesta. Mallioppiminen, neuvonta
5.1 Varhaislapsuus alkaa jo lapsen sikiöaikana. Emme lainkaan tiedä kuka on se tuntematon ihminen, joka on valinnut meidät vanhemmikseen. Voimme jo odotusaikana huolehtia siitä ettei sikiö joudu stressille alttiiksi.
On pidettävä huoli sikiön myrkyttömästä ympäristöstä. Tiedämme mitä Thalidomidi aiheutti 60-luvun alussa ja tiedämme mitä alkoholi, lääkkeet ja huumeet vaikuttavat sikiöön. Tiedämme, että äidin ahdistukset aiheuttavat välittäjäaineita, jotka siirtyvät istukan läpi ja aiheuttavat sikiössä ahdistusta.
Tiedämme, että rauhalliset tuutulaulut rauhoittavat sikiön ja synnyttyään lapsi rauhoittuu kuullessaan tutun äänen laulavan tuttua laulua.
Tiedämme, että levottomat hevirokkikappaleet tekevät sikiön ja pienen lapsen rauhattomaksi.
Tiedämme, että TV ja tietokonepelit varhaisvaiheessa aiheuttavat levottomuutta ja estävät tunteiden kehittymisen. Tietokoneen virtuaalitodellisuus on vielä kauempana todellisuudesta kuin arkitodellisuus.
 
Synnyttyään lapsi syö ja nukkuu. Ihminen on ainoa eläin, joka nukuttaa pentuaan eri pesässä, jopa eri huoneessa. Se on ensimmäinen hylkääminen ja antaa pohjan läheisriippuvuudelle. Rhesusapinan pennusta ei tule sosiaalista apinaa, jollei se roiku emossaan kiinni. Indonesiassa orpojen orangutangien hoitolaitoksessa, jokaisella pennulla on henkilökohtainen hoitaja, joka nukkuukin pentu kainalossaan. Lintujenkin tulee jo munavaiheessa kuulla koiraan laulua oppiakseen lajinsa laulun.
Mikään myöhempi hoito tai terapia ei siis korvaa sitä, että pieni lapsi nukkuu vanhempiensa välissä matalalla patjalla tai mieluummin nahat vastakkain äitinsä kanssa. Kaksivuotiaana hän automaattisesti haluaa oman sängyn. Sen jälkeen hän on itsenäinen ja tule vain harvoin vanhempiensa sänkyyn.
5.2 Leikki-ikä
Leikki-ikäinen on arvoevoluution heimovaiheessa. Hän tarvitsee systemaattisen säännöllistä lapsen perinteitä yläpitävää elämää. Hänet on opetettava kehuilla kuin koiranpentu noudattamaan rajoja. Jos rajoja ei tässä vaiheessa aseteta, on niitä lähes mahdoton myöhemminkään asettaa. Jos rajoja ei aseteta on vaarana, että yhteiskunta joutuu asettamaan rajat nuorelle aikuiselle.
N.s. vapaakasvatus pyrkii suoraan Gravesin arvoevoluution kuudenteen vaiheeseen, jossa ihminen, tunteet, keskustelu asetetaan yliarvoiseen asemaan. Kehitysvaiheita ei voida kuitenkaan ohittaa.
Viime aikoina on esille nostettu idea koulun varhentamisesta. Tässäkin on pyrkimyksenä nopeuttaa ja ohittaa luonnollinen kehitys siten, että lapset suoraan kasvatettaisiin Gravesin yrittäjä-juppi-vaiheeseen. Tämäkään ei tietenkään tule onnistumaan.
5.3 Murrosikä - Rambovaihe
Kun ihmisen aivojen etulohko kasvaa syntyy lapselle murrosikä, jolloin kehittyvät tunteet sotkevat lapsen ja perheen elämän. Tämä tieto selittää murrosiän käytöshäiriöitä, muttei se oikeuta niitä. Vanhempien on helpompi ymmärtää ja ohjata käytöshäiriöitä. Jälkikäteinen syyllisyys törttöilyistä ei ole tarpeen.
Murrosiän rambovaiheesta selvitään järkevällä keskustelulla, jos lasta on pidetty ihmisenä ja keskusteltu alusta alkaen.
5.4 Varhaisnuoruus - Niuhovaihe
Seuraavassa vaiheessa syntyy tiukat säännöt ja vaatimukset sääntöjen noudattamisesta orjallisesti. Lapsi onkin kasvanut aikuiseksi ja onkin itse vastuussa niillä eväillä, mitä on saanut, kehittämisestään.

Ilkka Härkönen
www.aanitteitaelamaan.fi