Toimin johdon työnohjaajana. Aion kertoa, kuinka käytän valtaa asiakkaan luotsauksessa. Asiakas haluaa tietää, miten kohdata hankala tyyppi työpaikalla. Nimitän asiakasta Villeksi.
Ville kertoo johtamisen haasteistaan: ” Meillä on juuri äskettäin vahvistettu uusi strategia. Se viedään kokonaisvaltaisella otteella kaikkiin yksiköihin ja tiimeihin. Omassa tiimissäni on tarkoitus tehdä omakohtaiset linjaukset siitä, kuinka strategiaa omassa työssä sovelletaan.”
Voisin seuraavaksi odotella kaikessa rauhassa, että Ville aikansa kierreltyään kertoisi, mistä on kysymys.
Odottelun sijasta tokaisen: ”Kuulostaa työläältä. Mikä tässä sitten on ongelma?”
Ville vastaa: ”Ensin ajattelin paria tiimin jäsentä, jotka juuri äsken, työvuoron aikana melkein haistattelivat, kun menin ihan ystävyyttäni kysymään, kuinkas sujuu. Sitten hoksasin, että varmaan muillakin työnjohtoon kuuluvilla on samanlaisia kokemuksia. Voisimmeko sinun luotsauksessasi miettiä asiaa.”
Ville haluaa selvästi viedä pulman yleiselle tasolle. Tiedän kokemuksesta, että silloin kadottaisimme näköpiiristä sekä todellisen ongelman että ratkaisun. Kysyn Villeltä, mitä asiaa hän tarkoittaa. Ville vastaa: ”Hankalia tyyppejä”.
Voisin seuraavaksi luotsata Villeä kertomaan hankalista tyypeistä. En kuitenkaan halua, että Ville jää painiskelemaan Pahojen ja Rumien ongelmien eli syytösten ja epämääräisten yleistysten kanssa vaan lukitsee itselleen ja työnohjausta varten täsmällisen kysymyksen. Vain Hyvät haasteet voidaan ratkaista. Ville muotoilee ongelmansa: ”Miten kohdataan hankala tyyppi työpaikalla?”
Työnohjaaja voi mennä asiakkaan imuun, luottaa asiakkaan uskomuksiin ja empatisoida asiakasta niin, että tämä alkaisi valittavaan sävyyn kuvailla kurjuutta, jonka hankalat tyypit työpaikalla aiheuttavat. Työnohjaaja voisi virheellisen asiakaskeskeisyyden nimissä vahvistaa väitteen, että työpaikalla todellakin on hankalia tyyppejä.
En valitse asiakaskeskeisyyttä vaan dialogisuuden. Dialogi ei tarkoita keskustelua eikä vuoropuhelua vaan vastavuoroista merkitysten jakamista, yhdessä ajattelemista. Toinen osapuoli haastetaan kysymyksillä ja väitteillä. Kun intressierot ja käsitysten erilaisuus tunnistetaan, avautuu uusien oivallusten keksimisen mahdollisuus.
Niinpä teenkin Villelle kysymyksen, joka osoittautuu vaikeaksi!
Mitä sinä sanoisit Villelle seuraavaksi?
… jatkuu osassa 2.
Laaja eArtikkeli kuvaa tässä blogisarjassa kuvattua kokonaisuutta. Artikkeli löytyy osoitteesta http://www.paaskyset.com/2010/LinkedDocuments/2010_hankalat_tyypit.pdf
Kari Pääskynen
